Mionix NAOS 5000 Laser Gaming Mouse, USB

Intohimoinen täydellisyyden tavoittelu on päättynyt. Mionix Naos 5000 on viimein nähnyt päivänvalon! Valmistaudu kohtaamaan pelihiiri, joka tarjoaa sinullle uskomatonta ergonomiaa sekä tyrmäävää teknologiaa. Naos 5000:ssa on uusi innovatiivinen painojärjestelmä, tarkoin valitut high-end-komponentit sekä johtavaa laser-teknologiaa. Ominaisuuksiin lukeutuvat myös säädettävä nostoetäisyys, 5 profiilia, laajat makroasetukset sekä kustomoitavat led-valot jotka antavat sinulle mahdollisuuden tehdä hiirestäsi juuri näköisesi.

* Ergonominen design
* 7 ohjelmoitavaa painiketta
* 5040 dpi lasersensori
* 128kb sisäinen muisti
* 6 integroitua lediä
* Teflon tassut
* 2m kaapeli, USB 2.0 (kullattu)
* Säädettävät painot (40g saakka)
* Yhteensopiva kaikille pinnoille
* Mitat 130.84 x 84.72 x 38.67 mm

Windows 2000 / XP / Vista / 7
Liitäntä: USB

Jimm'sin arvio tuotteesta:

1. Intro
    1.1 Yleistä
    1.2 Testikonfiguraatio
2. Hiiri
    2.1 Look
    2.2 Feel
3. Softa
4. Pelitestaus
    4.1 Rift
    4.2 World of Tanks
    4.3 Call of Duty: Modern Warfare 2
5. Vertailu SteelSeries Ikari Laseriin
    5.1 Hardware
    5.2 Software
6. Yhteenveto



1. INTRO

1.1 Yleistä
Reilu vuosi sitten ilmestyessään ruotsalaisen Mionixin lippulaivahiiri Naos 5000 kuohautti hiiristejä ympäri internetiä. Rohkean runsaalla koolla ja vinolla pinolla ominaisuuksia varustettu kolmen kruunun pelihiiri keräsi noin poikkeuksetta ylistystä ja kehua niin kriitikoilta kuin peruspelureiltakin.
Kumipinnotteisen ulkokuoren alla sykkii 5040 DPI lasersensori 1 ms:n vasteajalla ja 30 G:n maksimikiihdytyksellä. Naosin hyödyntämä Avago 9500-sensori on sama kuin esimerkiksi SteelSeriesin Xaissa, Logitechin G500:ssa sekä Roccatin Kone[+]:ssa. Korkeasti mukautettavasta hiirestä löytyy seitsemän täysin ohjelmoitavaa nappia, kolmivaiheinen DPI-säätö, värisäädettävät ledit sekä painojärjestelmä viiden gramman inkrementeissä aina 40 g lisäpainoon asti.
Pääasialliset erot Naos 5000:n ja pikkuveli 3200:n välillä löytyvät sensorista (laser versus optinen), painojärjestelmän olemassaolosta sekä muutamista ulkonäöllisistä seikoista.

1.2 Testikonfiguraatio
OS: Windows 7 Professional
Hiiret: Mionix Naos 5000, SteelSeries Ikari Laser
Hiirimatto: SteelSeries QcK mass
Näppäimistö: Razer BlackWidow

2. HIIRI

2.1 Look
Visuaalinen design on eittämättä ollut korkealla Mionixin prioriteettilistalla. Vallan ergonomisesti muotoiltu laite on pinnoitettu päältä täysin mustalla kumilla, johon itse Batmankin olisi tyytyväinen. Hiirin keskiosaa koristaa Mionixin logo, jonka valaistus on ohjelmiston avulla muokattavissa hiiren muiden ledien tavoin.
Kohtalaisen suuri koko on saatu fiksun muotoilun avulla taidokkaasti piiloon, ja vasta hiiren selälleen kääntäminen muistuttaa kookkaasta pinta-alasta.

2.2 Feel
Hiiri on suuri. Tämä lienee ensimmäinen asia joka tulee Razerin ja SteelSeriesin minimalistimalleihin tottuneella mieleen. Koko johtuu äärimmäisen onnistuneesti toteutetusta ergonomiasta, jossa pelkkien sormien sijaan pelataan koko kouralla. Laite ei enää tunnu vain ohjaustavalta, vaan luonnollisemmalta käden jatkeelta. Nimetön ja pikkurilli eivät enää halaa hiiren sivua, vaan säilyttävät luonnollisemman asennon muotoillun liepeen avulla. Valitettavasti tästä johtuen hiiri on täysin oikeakätisille suunnattu.
Kumipinnoite antaa Naosille sen omallisen ulkonäön sekä näppituntuman. Pito on hyvä, eikä käsi toukokuun pikkuhelteilläkään hikoa liiaksi. Välillä jopa havahtuu pyörittelemästä hiirtä kämmenen alla ihan vain tuntuman vuoksi; se on kuin kashmirneuletta hypistelisi. Me gusta.
Nappien sijoittelussa ja toteutuksessa on onnistuttu. Usein hankalasti tavoitettavien peukalonappien klikkailu ei vaadi sen kummempia kurkotteluita, eikä "vaarallisia" nappeja kuten DPI-säätöä tule vahingossa painaneeksi. Päänappien vastustus on sopivan jämäkkä, ja rullan portaistus on ihanteellisen päättäväinen ja tarkka.
Pohjaan isketyt teflonkintut liikkuvat vaivattoman vikkelästi lähes alustalla kuin alustalla. Kuten useimmissa moderneissa pelihiirissä, ovat Naosinkin kengät vaihdettavissa. Mionix myy asiaan tarkoitettuja Glidezeja erillispakkauksissa.
Alaosasta löytyvät myös kummaltakin puolen lisäpainoille tarkoitetut kammiot. Osastoihin saa yhteensä kahdeksan kappaletta mukana toimitettavia viiden gramman painoja, eli yhteensä 20 lisägrammaa per puoli. Painot asettuvat mukavasti paikoilleen pienten kiskojen ansiosta.
Miinusviivaa on pakko kuitenkin jakaa testikappaleen lisäpainojen luukusta. Aluksi luukkujen avaaminen oli varsinainen projekti, joka ei ottanut onnistuakseen edes lievää väkivaltaa käyttäen. Vasta "magic touchin" löydyttyä luukut avautuivat ja painot saatiin paikoilleen.
Kaksimetrinen johto on nykyajalle tyypillisesti suojapunottu vähentääkseen piuhan aiheuttamaa kitkaa sekä viimeistelläkseen laadukasta tuntumaa.
Yksikin lause riittäisi: Naos 5000 on mukavin koskaan käyttämäni hiiri.

3. SOFTA

Ensimmäinen huomio oli, ettei itse hiiren mukana tullut bitin bittiä softaa, vaan se oli käytävä omatoimisesti lataamassa Mionixin sivuilta. Tämä tuskin on kompastuskivi nykyaikana, eipähän ainakaan tule asennettua vanhentunutta versiota. Olipa tämä kuitenkin hiukan erikoista huomata.
Heti ensimmäisellä käynnistyskerralla ohjelma osasi hienosti ilmoittaa hiiren vanhentuneesta firmwaresta, joka päivittyi helposti paria nappia painamalla ja plugaamalla rotta uusiksi. Tämän jälkeen kaikki olikin täysin käyttövalmista.
Ikkunan ylälaidasta huomaa mahdollisuuden viiteen erilaiseen profiiliin. Profiileita voi myös exportata ja importata Mionixin .nmp-formaatissa.
Ensimmäisenä aukeavassa välilehdessä ovat perinteisemmät säädöt, kuten tuplaklikkauksen ja rullavierityksen nopeus. Myös näppäinten mielivaltainen bindaaminen tapahtuu tässä. Mielenkiintoisena vaihtoehtona myös päivitysnopeutta voi vaihtaa nelivaiheisesti oktaavin välein, joko 125 Hz, 250 Hz, 500 Hz tai 1 kHz.
Seuraavaksi voidaan tarkemmin muokata sensorin toimintaa. DPI-askelia voi jokaiseen profiiliin tallentaa kolme, joista kuhunkin voi määrittää X- ja Y-akselin DPI:n erikseen. Ikkunassa määritetään myös kursorinopeus, ja jopa nostoetäisyys on säädettävissä. Minimissään hiiren nostamisesta aiheutuva jitter oli erittäin pientä, kun taas maksimissaan sensori luki alustaa vielä puolisen senttimetrin korkeudelta.
Kuriositeettina löytyy myös Mionixin Surface Quality Analyzer Tool, eli S.Q.A.T. Käytännössä tämä lukee hiirialustalta saatavaa signaalidataa ja analysoi sen määrän ja laadun. SteelSeriesin QcK massille tämä antoi arvioksi hyväksyttävän, noin puolet maksimista, kun taas paljas pöytä ylsi jo lähes goodiin, eli kolmeen neljännekseen. Ominaisuutena tämä lukeutunee kategoriaan "ihan kiva". Käytännön iloa siitä tuskin juuri on.
Kolmas viidestä välilehdestä sisältää ledien värisäädöt. Valittavana on 24 erilaista väriä, jotka ilmoitetaan kätevästi myös RGB-koodeilla. Valot saa joko päälle kaikille alueille, eli rullanvieruksiin, DPI-ilmaisimeen ja -nappeihin sekä Mionix-logoon, kokonaan pois, tai päälle vain tietyille alueille. Useaa väriä ei voi olla aktiivisena samaan aikaan. Kukin väri näytti erinomaiselta jo valmiiksi hienossa hiiressä. Välillä uuden värin vaihtaminen kesti hetken kauemmin kuin toivoisi ledien kalibroituessa. Kuitenkin profiilien välillä hyppiessä värikin vaihtui välittömästi ilman ongelmia. Tietyt värit näyttivät joillain alueilta vähän tummemmilta kuin toisilla, luultavasti johtuen ledien fyysisestä asettelusta hiiren sisällä.
Viimeinen varsinainen asetussivu on omistettu macroille. Macrojen luominen on hyvin samanlaista kuin muissa toimintoa tukevissa hiirissä ja näppäimistöissä. Toisin kuin Razerin näppäimistössäni, ei Mionixilla onnistunut macroihin tallentamaan hiiren klikkauksia lainkaan. Tämä voinee koitua kompastuskiveksi kovimmille macrovelhoille. Muita suurempia puutteita en kuitenkaan huomannut, ja talletusten toiminta oli moitteetonta.
Pohjalle jää tyypillinen support-lehti, josta voi muun muassa päivittää softwaren ja hiiren firmwaren linkeistä klikkaamalla.
Yksi puuttuva ominaisuus on piirtoradan ennustuksen säätö. Paintissa viivojen piirtelyn perusteella voinee sanoa ettei huomattavaa ennustusta ole. Tämä on useimmille mieluisa asia, mutta esimerkiksi MX518-konkareille tuntuma on eri.
Mionixin ohjelmisto on kaikkiaan erittäin selvä ja kattava. Jokainen saa epäilemättä ohjelmallisella tasolla hiirestään lähes millaisen haluaa, sen verran paljon erilaista säätövaraa on mukaan saatu ahdettua. Omenamaisesti ajateltuna "se vain toimii".

4. PELITESTAUS

4.1 Rift
MMO-skenen uusin "vaihtoehto-WoW" ei ole tyypillisin hiiripeli, vaan painopiste on ennemminkin näppäimistöllä. Testipenkissä keskityttiin Naosin ergonomiaan ja yleiseen käyttömukavuuteen pelisessioiden venähtäessä.
Käden luontevan asennon vuoksi vielä useammankin tunnin pelaamisen jälkeen mitään jumiutumaa ei ollut havaittavissa. Pelihiirten tyypillinen muotoilu aiheuttaa itselläni nimettömän ja pikkurillin lievää epämukavuutta pidemmän päälle, mutta nimenomaan tälle ongelma-alueelle on Naosissa painotettu muotoilua. Toisaalta DeathAdderiin ja muihin tottuneilla saattaa mennä oma aikansa saada hyvä kosketus Naosiin.
Samaa muotoilua löytyy muun muassa Razerin Naga-rotasta, joka on nimenomaan MMORPG-ihmisille suunnattu.

4.2 World of Tanks
Tuoreessa tankkijyristelyssä ei monien nykyräiskintöjen tavoin pärjätä pelkillä kissareflekseillä, vaan pääpaino on hyvin harkitulla liikehdinnällä ja tarkalla tykkikädellä. Pelitesteissä World of Tanks edustaakin matalan herkkyyden kaartia.
Työskentely oli kaikkiaan tarkkaa, ja etenkin tykistön vaatima tasaisen hidas liikerata oli sopivan herkkyyden löydyttyä luontevaa liikettä. Nopeammalle herkkyydelle vaihdettaessa homma tuntui hankaloituvan oleellisesti, joten tämän senssin pelaajat haluavat mahdollisesti hyödyntää Naosin painojärjestelmää löytääkseen oman mukavuusalueensa.

4.3 Call of Duty: Modern Warfare 2
Taanoista menestystä nauttinut supersotilasräiskintä on korkeamman herkkyyden vastapainona World of Tanksille. Testiratana toimi ensimmäisen tehtävän The Pit, joka on hienosti hommaan soveltuvaa maalitauluharjoitusta.
Hiiri liikkui ihanteellisen tarkasti maalitaulusta toiseen, ja 30 sekunnin achievement-rajan alittavia suorituksia tuli parikin. Kangaspintaisella matolla tuntuma ei ollut nopeassa liikkeessä parhaimmillaan, joskaan ei haitallisen huonokaan. Mionixin omalla kovapintaisella Propus 380-alustalla suorituskyky tämän suhteen luultavasti pääsisi teräänsä.
Hyvän pelihiiren tunnusmerkki täyttyy: hiiri suoriutuu yhtä hyvin kuin pelaaja itse.

5. VERTAILU STEELSERIES IKARI LASERIIN

5.1 Hardware
Ensisilmäykseltäkin on selvää, että Mionix on varsin rohkeasti lainannut SteelSeriesin pari vuotta vanhemmasta tekeleestä muotoilun suhteen. Kotelointi onkin hyvin pitkälti samanlainen, Naosissa oikea lieve on aavistuksen pidemmälle ulottuva ja täten ainakin omaan kouraan sopivampi. Pienikätiset saattavat olla eri mieltä. Pinnoite on hiirissä myös varsin sama. Kummatkin istuvat käteen todella hyvin, mutta Naosissa on kaikkiaan hiukan parempi tuntuma leveytensä vuoksi.
Alusta asti suurin ongelmani Ikarin kanssa oli näppäinten herkkyys. Kättä ei voinut koskaan täysin lepuuttaa hiiren päällä, sillä yltiöherkät päänapit reagoisivat oitis. Samaa ongelmaa ei Naosissa ole, vaan napit on onnistuttu saamaan juuri sopivalle tasolle. Myöskin rullassa on parempi tuntuma kuin Ikarin vastaavassa.
Ikarissa ei myöskään ole mahdollisuutta lisäpainoille, ja monet ovatkin olleet tyytymättömiä hiiren keveyteen.

5.2 Software
Vertailu on kuin yrittäisi rinnastella S-Mersua farmari-Volvoon. Siinä missä Mionix on ahtanut valtavasti erilaista säätövaraa omaansa, on SteelSeries lähtökohtaisestikin jättänyt kaiken ylimääräisen pois. Ikaria markkinoidaankin tähän viitaten "ajurittomana" hiirenä. DPI-säädöt tehdään hiiren pohjassa olevan näytön avulla, ja muu hoituu käyttöjärjestelmätasolla. Kummassakin hiiressä asetukset tallentuvat sisäiseen muistiin, joten taustaohjelma ei ole Naosissakaan välttämätön. Yksi Ikarin ominaisuus jota ei Naosista löydy on piirtoradan ennustuksen säätö.
Säätöfriikeille Naos on helppo valinta.

6. YHTEENVETO

Mionix on yrityksenä jäänyt rikollisen vähälle huomiolle, ja Naos 5000:n suhteellinen hiljaiselo on räikeä todiste tästä. Vaikka hiiri on muotoilun puolesta lähtökohtaisesti suunniteltu ropeille ja muille hitaammille peleille, on liito kelvollista myös räiskintöjen tiimellykseen. Ainoa ryhmä jonka tulisikin lähestyä Naosia pienellä varauksella ovat nimenomaan kevyiden FPS-hiirten käyttäjät, joille suhteellisen painavaan ja poikkeavasti muotoiltuun Naosiin siirtymiseen saattaa liittyä jonkinlainen tottumiskäyrä.
Suurin puolestapuhuja Naosille on sen mukautettavuus. Lähestulkoon kuka tahansa saa siitä ohjelmallisesti omanlaisensa, sen verran täyteen Mionix oli softansa tunkenut yhden jos toisenkin sortin nappia ja slideria.
Henkilökohtaisesti Naos 5000 on kenties paras koskaan käyttämäni hiiri, ja sitä on vaikea olla suosittelematta kenellekään.

+ Ominaisuuksien valtava sateenkaari aina nostoherkkyyden säätämisestä ledien väreihin
+ Pelihiirimaailman paras ergonomia
+ Luottamusta herättävä rakennelaatu
+ Softa
+ Ulkonäöllisesti törkeän hieno
- Hinta
- Lisäpainolokeroiden lukitus
- Oikeakätisyys