Osa 4: Muistit

Juttusarjan aiemmissa osissa määrittelimme pelitietokoneen käsitteen sekä kävimme läpi koteloinnin, jäähdytyksen, suorittimien, emolevyjen ja näytönohjaimien merkityksen. Ne ovatkin kaikki keskeisiä tekijöitä pelitietokoneen suorituskyvyssä. Näiden lisäksi tarvitaan kuitenkin sekä keskusmuistia että tallennustilaa, jotta pelien asentaminen ja pelaaminen ylipäätään onnistuvat.

Tietokoneen muistilla tarkoitetaan yleensä keskus- eli käyttömuistia. Keskusmuisti kulkee monissa yhteyksissä myös lyhenteellä RAM ja sillä tarkoitetaan tietokoneen työmuistia, johon tietokoneen ohjelmat ja pelit latautuvat niiden käynnistyessä. Jotta ohjelmat ja pelit toimivat, keskusmuistia vaaditaan tietty vähimmäismäärä näiden suorittamiseen. Pelien laitteistovaatimuksissa ilmoitetaankin yleensä keskusmuistin vähimmäiskoko ja suositeltu muistimäärä, jolla peliä voi pelata täysipainoisesti. Esimerkiksi pelin minimivaatimus voi keskusmuistin osalta olla neljä gigatavua ja suositus kahdeksan gigatavua.

Vaikka keskusmuistin määrä kertoo paljon suorituskyvystä, muisteissa on myös muita eroja. Uudemmat muistikomponentit osaavat todennäköisemmin hyödyntää uudempia tekniikoita, jolloin muisti on nopeampaa. Käytännössä tämä näkyy siten, että mitä enemmän ja nopeampaa muistia on käytössä, sitä sulavammin pelit ja ohjelmat toimivat. Tämä näkyy myös lyhyempinä lataustaukoina esimerkiksi pelitallennuksia tai pelien kenttiä ladattaessa.

Keskusmuistien nopeuteen vaikuttaa näiden kellotaajuus, joka ilmoitetaan megahertseinä (Mhz). Esimerkiksi DDR3-muisteissa kellotaajuus voi olla vaikkapa 1 333 tai 1 600 megahertsiä, kun taas uudemman sukupolven DDR4-muisteissa kellotaajuus on vähintään 2 133 megahertsiä. Lisäksi on hyvä huomata, että eri suorittimien emolevymallit tukevat vain tietynlaisia muistityyppejä. Jos pelitietokoneen haluaa koota itse, on tärkeää huolehtia, että valitut muistit sopivat varmasti yhteen emolevyn ja suorittimen kanssa.

Keskusmuisti ei toimi varsinaisena tallennustilana, sillä se tyhjenee tietokoneen sammuttamisen yhteydessä. Varsinaiseen tallentamiseen tarvitaan massamuistia, josta ohjelmat ja pelit tarvittaessa ladataan tietokoneen keskusmuistiin. Perinteisesti massamuistina ovat toimineet kiintolevyt, mutta viime vuosina on yleistynyt huomattavasti nopeampi SSD-levyteknologia. Pelitietokoneissa käytetään usein rinnakkain molempia levytyyppejä. SSD-levyt ovat huomattavasti perinteisiä kiintolevyjä nopeampia ja esimerkiksi käyttöjärjestelmän asentaminen SSD-levylle on suotavaa. Näin tietokone käynnistyy merkittävästi nopeammin ja on käyttövalmiina vain sekunneissa virtapainikkeen painamisesta. Myös SSD-levyltä käynnistetyt pelit latautuvat huomattavasti nopeammin.

Toistaiseksi kiintolevyjä käytetään SSD-levyjen rinnalla isompien tiedostomäärien tallentamiseen sekä ylimääräisenä säilytystilana. Suurin syy tähän on hinta, sillä perinteiset kiintolevyt ovat merkittävästi SSD-levyjä halvempia. Etenkin isommissa kokoluokissa hintaero korostuu selvästi. Tästä syystä pelitietokoneeseen on hyvä asentaa esimerkiksi 256 gigatavun SSD-levy käyttöjärjestelmän ja käytetyimpien ohjelmistojen käyttöön. SSD-levyn rinnalle voidaan asentaa yhden tai useamman teratavun kiintolevy, joka toimii säilytystilana esimerkiksi valokuville, videoille ja muille tiedostoille. Näiden tiedostojen hitaammilla latausajoilla ei ole tuntuvaa merkitystä päivittäisessä käytössä. Myös suurin osa peleistä voidaan huoletta asentaa kiintolevylle.

Tuoreudestaan huolimatta SSD-levyjäkin on erilaisia. Perinteisen kiintolevyn korvaajan rinnalle on ilmestynyt M.2-liitännällä varustetut SSD-levyt, jotka ovat fyysisesti pienempiä ja tarjoavat nopeampaa tiedonsiirtoa kuin niitä edeltävät SATA-liitäntää käyttävät SSD-levyt.

Jimm’s-pelitietokoneet ovat olleet edelläkävijöinä massamuistien muutoksessa jo muutaman vuoden ajan. Jimm’s Gamer -pelitietokoneissa on aina vakiona vähintään 240 gigatavun SSD-levy ja perinteisen kiintolevyn voi halutessaan hankkia erikseen.

<< Edellinen Seuraava >>